Kun lähdet kotimaastasi nuorena, et silloin vielä tiedä kuinka paljon tulet kaipaamaan sitä paikkaa aikuisena. Rakastan Pohjois-Argentiinaa ja minun Jujuytani koko sielustani, mutta rakensin elämäni täällä ja se sisältää myös erittäin hyviä asioita. Olen kaivannut synnyinmaatani paljon parin vuoden ajan ja ainoa tapa täyttää tuo kaipaus on ollut tuoda se lähemmäksi.
Asuin provinssin pääkaupungissa ja tyttönä rakastin mennä pohjoiseen viettämään heille tyypillisiä festivaaleja, karnevaaleja, pääsiäistä ja Pachamamaa. Nämä juhlat olivat täynnä värejä, tapoja ja perinteitä, jotka ovat tyypillisiä näissä kauniissa kylissä syntyneille ihmisille, paikoissa jotka sijaitsevat lähellä taivasta. Minua on aina kiehtonut se, että olen sellaisessa korkeudessa, jossa tuntuu, että pilvet ovat niin lähellä että voin koskettaa niitä ja nähdä uskomattomia maisemia, jotka vaihtavat väriä päivän aikana ja salpaavat hengityksen. Rakastin kuunnella siellä ihmisten tarinoita, legendoja täynnä taikuutta ja peikkoja, karnevaaleja ja kuvitteellisia hahmoja.
Pohjoisessa ihmisillä on aina jotain juhlittavaa. Juhlia pidettään ja tanssitaan säännöllisesti. Kaikki tanssivat ja juhlivat. Siellä syödään empanadas ja muita tyypillisiä ruokia. Ja kaikki tanssivat, niin nuoret kuin vanhat. He ovat kaikki onnellisia. Arkena perheet keskittyvät työhönsä ja päivittäisiin askareisiinsa. Monet ovat paimenia, käsityöläisiä tai he viljelevät. Monet perheet elävät esi-vanhemmiltaan oppimistaan käsitöistä.
Arvostan aina artesaaneja ja käsintehtyä. Tyttönä opin keramiikka- ja maalaustekniikoita, jotka ovat tyypillisiä Pohjois-Argentiinan kulttuureille. Minusta ne kuviot olivat äärimmäisen kauniita. Heillä oli niin paljon kaunista historiaa. Tyttönä rakastin vierailla museoissa sekä maatiloilla laamojen ja muiden eläinten luona. Rakastin laamavillaponchojani, lämpimiä lampaanvillasukkia ja pompom-haalareita, joissa oli tyypillisiä pohjoisen piirustuksia. Ja rakastin sitä erityistä tuoksua, jota luonnonkuiduilla on.
Pohjoisessa elämä on hiljaisempaa kuin kaupungissa, ruoka on erilaista, musiikki, soittimet ja jopa ilma on erilaista korkeuden vuoksi. Ja minä rakastin sitä. Kun vanhempani veivät minut pohjoiseen, minusta kaikki tuntui taianomaiselta. Perinteet ja kulttuuri ovat jotain, mitä kannamme sielussamme ikuisesti, ja uskon sen olevan hiljaa ollessamme nuoria, koska silloin ei ole aikaa muulle kuin elää hetkessä.
Kun olet aikuinen, sielusi ja muistosi kutsuvat sinua, ja sinä menet niihin ajatuksiin, vaikka et haluaisi. Ja jokainen koettu muisto ja paikka, tuoksu, tunteet tuntuu kuin olisit siellä taas.
Ja niin minunkin sieluni, nyt kun olen melkein 50-vuotias, kutsuu minua useammin näihin muistoihin, ja huomaan olevani niiden keskellä itkemässä ja laulamassa lauluja, jotka täyttävät sieluni ilolla ja kaipuulla.
Ja kun menen varastollemme, jossa meillä on kaikki nuo Jujuyn perheiden tekemät käsintehdyt tavarat, olen onnellinen. Haistan luonnonkuidut ja tunnen niiden pehmeyden. Hetken tunnen, että Jujuyni ja pohjoinen ovat hyvin lähellä.
Siksi teen tämän kaiken. El Norte Finland. <3